Minulla oli tuossa jokin aika sitten eräällä palstalla ilmoitus, että etsin kaveria, jonka kanssa voisi kirjoitella sähköpostitse, oikeilla kirjeillä tai jutella mesen välityksellä. Iällä ja sukupuollella ei ollut niinkään suurta merkitystä, kunhan on tavallinen ihminen, jonka kanssa voi kirjotella aiheesta kuin aiheesta ja mieluiten suomenkielellä (kun itse en muita kieliä hallitse juuri lainkaan). Vastauksia tuli tusinan verran, pääsääntöisesti miehiltä. Kaikki vastaukset olivat ihan asiallisia, joten päätin vasta kaikille. Muutaman sähköpostivietin jälkeen juttelin etään kaverin kanssa mesessä. Seuraavana päivänä muutama sana vaihdettiin uudelleen mesessä, niin tämä mies alkoi "muruttelemaan" minua. Se särähti tosi pahasti korvaani. Siinä vaiheessa olemme tieneet toistemme olemassaolosta viikon verran ja olemme nähneet toisemme vaan valokuvissa.

Oli ihan pakko sanoa, ettei sillä miehellä ole mitään syytä "murutella" minua. tämän miehen mielestä me jo seurusteltiin, kun oltiin lähetelty toisillemme 4 - 5 sähköpostia ja yhteensä juteltu mesessä kolme varttia. HEI HALOO?  Vajaan viikon nettituttavuuden jälkeen ei mielestäni vielä seurustella. Netti seurusteluunkin tarvitaan pikkasen pitempi "sude", ennekuin voi edes siihen suuntaan vihjaista. Minun mielestä minun ja sen miehen tuttavuus ei ole ollut lähelläkään seurustelemista. Olin kyllä maininnut hänelle jo aikaisemmin, ettei hän ole ainut jolle olen vastannut, eikä ole ainut mies puolinen, jonka kanssa olen ilmoitukseni jälkeen jutellut mesessä. Tässä "murutteluvaiheessa" tämä mies alkoi vaatimaan, etten saa vastata enää kellekään miehelle ja niille joille olen jo vastannut, niin minun täytyy lopettaa heti välittömästi.

Sanoin tälle miehelle, etten todellakaan seurustele hänen kanssaan, enkä katkaise yhteenkään kirjekaveriin kirjoittelusuhdetta. Sen jälkeen sain kuulla olevani jakorasia, siis huora. Useimpien pitäisi tietää se, että huora tienaa sillä kyseisellä tavalla. Mutta mie en tienaa, enkä ole piiiitkäääään aikaan harrastanut seksiä. Se näköjän tekee naisesta huoran, kun kirjoittelee kirjeitä ja sähköposteja useamman miehen kans. Ihmettelen vaan, etteikö miehillä (ei saa yleistää) ole muuta keinoa haukkua ja aliarvioida naista kuin haukkumalla huoraksi? Mies päätti katkaista "seurustelusuhteemme"! Hyvä niin. Tuon episodin jälkeen en kyllä kaipaa tuollaisen miehen seuraa, en edes sähkpöstin välityksellä! Tuollaista käytöstä olisin odottanut teini-ikäiseltä, mutta en sentään yli kolmikymppiseltä!

Onko minussa jotain vikaa, kun en ymmärrä, että viikon kirjoittelu jo merkitsee seurustelusuhdetta? Olenko niin sinisilmäinen, että luulen, että miehen kanssa voi jutella ja kirjoitella ilman taka-ajatuksia? Itse kyllä olen huomannut pystyväni keskustelemaan monenkin miehen kanssa ilman taka-ajatuksia. Kuinka monen sähköpostin jälkeen seurustelu alkaa? Toivottavasti joku osaisi vasta tuohon kysymykseen.

Olen ihan totaalisesti unohtanut, että minulla on tunnukset tänne Vuodatukseen ja olen aloittanut blogin pitämisen. Miksiköhän on äänyt unholaan näin tolaatisesti? Ei ole tainnut olla "mitään" vuodatettavaa. Kirjoitan kyllä ihan mieluusti, mutta mielummin otan kynän ja paperia ja laitan aikaansaannokset pöytälaatikkoon. Ei kaikkia kirjoituksia tarvitse julkistaa. Vaikka nämä blogit on mahdollista saada yksityisiksi, niin ei sekään ole täysin luotettavaa.

Mutta jos nyt alkaisi tännekin taas vuodattamaan uusia tekstejä vähän aktiivisemmin.

En sitten innostunutkaan enään koodaamisesta, vaan aloin lueskelemaan nettilehtiä. Sitten eksyin ihan vahingossa Tekniikka & Talouden nettisivuille. Ja etinkin artikkeleihin, jotka äsittelee lähinnä nettiselaimia ja etenkin niistä Google Chromea, IE:tä ja Firefoxia.

Muunmuassa näitten kolmen artikkelin jälkeen vaivuin lähelle apatiaa. Oli mikä tahansa selain, niin aina löytyy puolesta ja vastaa puhujia ja testeä, joissa joku on ainaparempi kuin joku toinen. Mutta se mikä kaikista eniten tässä alkoi potuttaan on se, että koneeseen täytyy laittaa ihan hirveät suojaukset, että sitä uskaltaa käyttää netissä. Näköjään tito tuo tuskaa.

Google Chromea testasin päivän ja se tuntui aika kömpelöltä ja se lähettää kaikki mahdolliset tiedot Googlelle, ellei tajua ottaa käyttön joka kerta erikseen "tuntematon"-asetusta. Niin, että isoveli valvoo ihan huomaamatta!

Nyt olen saanut juonen päästä kiinni tämän blogi koodamisessa. Taidan koodata blogin valmiiksi ja sitten kun tämän hetkinen ulkoasu alkaa tympimään, niin vaihdan vasta sitten. Mutta kyllä tuossa koodaamisessa menee aikaa, kun alkaa itse alusta alkaen väsäämään. Ja sitten noitten värikoodien kanssa on oikein mukavaa, kun ottaa niitä tuolta jostain kataloogista, niin ne ei näytä ihan samalta täällä. Mutta sehä ei nyt niin suuri katastrofi ole mutta kuitenin hieman hämmentää.

Pitää tässä alkaa atsomaan, että kuinka sitä innostuu koodaamaan, että saisko jotain muutakin koodattua kuin oman blogin. Voisi alkaa harkitsemaan, että koodaisi ihan jakeluun asti. ja mikä ettei jo vähän suurempaakin juttua. Mutta katsotaan sitten kun tuo kokemus hieman enemmän karttuu. Täytyy myöntää, että se tuntuu yllättävän kivalta puuhalta näin harrastuksena. Mutta nyt en malta kirjuutella tämän enempää, jotta pääsen takaisin koodamisen pariin.

Koska olen perehtynyt Jääkiekkoon, haluan jakaa tietoni muiden kanssa. Voit luottaa asiantuntemukseeni, sillä olen perehtynyt aiheeseen varsin laajasti. Kävin 70-luvun lopussa yhdessä Jääkiekko-ottelussa Helsingissä ja heti perään toisessa Tampereella 90-luvun alussa.

Lisäksi olen nähnyt Jääkiekkoa useita kertoja Urheiluruudussa sulkiessani televisiota. Jääkiekko on kamppailu-urheilua. Lajissa kamppaillaan perimmiltään istumapaikoista. Pelissä on kaksi joukkuetta ja paljon numeroituja pelaajia. Heille ei kuitenkaan ole varattu numeroituja paikkoja.

Paikkoja on vähemmän kuin pelaajia. Osa pelaajista joutuukin istuimen vapautumista odotellessaan säntäilemään aidatulla kentällä. Aitauksessa olo on tehty mahdollisimman vaikeaksi: kenttä on jäädytetty vaarallisen liukkaaksi ja pelaajien jalkoihin on sidottu metalliterillä varustetut kengät.  Lisäksi toisen joukkueen pelaajat tönivät koko ajan.

Istumapaikkoja vartioi kunkin joukkueen Capo di tutti capi.  Hän on se huonosti istuvaan ja räikeään pikkutakkiin sonnustautunut yrmy mies, joka jauhaa koko ajan purukumia. Hän häätää muutaman pelaajan kerrallaan aitaukseen tuupittavaksi.

Penkeille jääneet eivät haluaisi päästää ketään lähtijöiden tilalle, vaan he hakkaavat aitauksesta tulijoita isoilla hanskoillaan ja käyräpäisillä kepeillä, eli mailoilla.

Pelaajan on mahdollista saada istumapaikka yksityisaitiostakin, mutta siitä joutuu tappelemaan.  Yksityisen istumapaikan myöntää yleensä näkövammainen, mustavalko- paitaan sonnustautunut mies, kutsumanimeltään Mulkku. Jos Mulkku ei ole päässyt aitaukseen, häntä saattaa tuurata myös Dorka tai Pelle. Pelaaja saa istua privaattiaitiossa kuitenkin vain pari minuuttia kerrallaan. Sitten hänen on taas lähdettävä takaisin aitaukseen tönittäväksi ja kampitettavaksi.

Pelissä on kaksi pelaajaa, joita ei päästetä ollenkaan istumaan. He seisoskelevat aitauksen eri päissä verkosta rakennettujen laatikoiden elimaalien edessä. Heitä kutsutaan maalivahdeiksi.  Aitauksessa vuorollaan olevat pelaajat koettavat osua näihin raukkoihin mustalla kumikiekolla, jota lyödään em. mailoilla.

Jäähallissa soitetaan usein kivaa jumppamusiikkia. Katsojilla on kaksi tärkeää tehtävää. Ensinnäkin katsojien on tarkasti seurattava em. mustaa kiekkoa. Jos aitauksessa oleva pelaaja ei osu kiekolla maalivahtiin,vaan kiekko livahtaa maaliin, on katsomon reagoitava salamannopeasti.  Mikäli katsoja kannattaa sitä joukkuetta, jonka maaliin kiekko osuu, hänen on huudettava mahdollisimman kuuluvasti "paitsio". Mikäli katsoja kannattaa toista joukkuetta, hän voi huutaa mitä tahansa, kunhan huutaa kovalla äänellä.  Esimerkiksi "Öööh-haa-möää-haa" on suositeltava huuto.

Katsojien toinen tehtävä on tunnistaa pelissä mukana olevia vähemmistöjen edustajia. Lajin fanaattisimmat kannattajat ovat tosi päteviä tunnistamaan esimerkiksi joukkueisiin kuuluvia homoseksuaaleja. Pelin edetessä useaa pelaajaa tervehditäänkin katsomosta iloisilla ja reippailla "homoo-o-o" -huudoilla. Nyt vain seuraamaan Jääkiekkoa! Se on todella mielenkiintoista, kun ymmärtää pelin juonen.